10 sanaa somesta, muistiinpanot

http://bambuser.com/channel/somestage/broadcast/1728494
(esitys alkaa ajassa 25 minuuttia)

Sometime2011 -tapahtuman keynote-esityksen muistiinpanot

Ihminen

• Ihmiskäsityksemme vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme ihmisten kanssa netissä voitavan tehdä ja siihen, mitä ajattelemme tarvittavan ihmisten yhteistoiminnan johtamiseen. Luotetaanko itseorganisoituvaan parviälyyn, vai linjataanko voimakkaasti toiminnan suuntaa.
• Ihmiskuvamme vaikuttaa siihen, uskommeko ihmisen voivan muokata kohtaloaan; vaikuttaa toimintaympäristöönsä. Vai olemmeko esim. tekniikan käyttöönoton suhteen deterministejä ja fatalisteja.

Yhteys

• Yhteyksien katkaiseminen on ihmisoikeuksien vastainen teko. Tuore YK:n raportti toteaa internetin kasvaneen ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta olennaiseksi. Valtioiden on taattava kansalaisilleen pääsy netin sisältöihin ja pääsy netin infrastruktuuriin.
• Kun organisaatiot linjaavat suhtautumisensa sosiaaliseen mediaan, se tarkoittaa sen miettimistä, millaisia yhteyksiä rohkaistaan.
• Serendipiteetti - Enemmän yhteyksiä, enemmän onnekkaita sattumia, sattumahdollisuuksia (Matti Copelandin ehdottama uudissana)
• Ideoiden, palvelujen, tuotteiden, brändien, tiedon leviämisessä vertaisten yhteydet toisiinsa, suosittelu

Status

• Maailmalla on tiettävästi tehty väkivallantekoja sen seurauksena, että miehensä jättänyt nainen on vaihtanut parisuhdestatustietoa Facebookissa
• Kun Facebook lanseerasi Uutiset vuonna 2006, sitä vastustettiin voimakkaasti. Nyt uutisvirta on useimpien mielestä oivallinen ominaisuus. Ainakin se koukuttaa
• Jaron Lanier, määrämuoto haitaksi, ”You’re not a gadget”. Lanier kehottaa taistelemaa määrämuotoisia What’s on Your Mind-laatikoita vastaan tuottamalla uniikkimuotoisempaa sisältöä

Avoin

• Valtioneuvoston periaatepäätös avoimesta datasta
• Vuotosivustot auttavat vastahakoiset organisaatiot avoimiksi
• Toimintaympäristö pakottaa organisaatiot avoimemmiksi

Data

• Sosiaaliset verkostopalvelut aggregoivat käyttäjien dataa, jalostavat sitä ja myyvät tietoa mainostajille. Myös meidän itsemme pitäisi voida koota, yhdistellä ja edelleen luovuttaa omaa asiakkuustietoamme koneluettavassa muodossa tiedontuottajalta toiselle.
• Brittihallinto on tänä keväänä lanseerannut juuri tähän tähtäävän My Data – hankkeen. Ajatuksena on että asiakkaan on saatava teleoperaattoriltaan oma käyttödatansa jotta hän voi sen perusteella vertailla, minkä operaattorin  asiakkaana juuri hänen on edullisinta olla. (Better Choices: Better Deals)
• Datakansalainen
• Euroopan komission kuluttaja komissaari Meglena Kuneva sanoi 2009 ”Data is the new oil”.
• Personal data - Maailman talousfoorumin katsaus.
• Kun kaikki tiedonkulku on digitaalista, kaikkea tietoa voidaan yhdistellä – kiinnostavia kysymyksiä päättäjille tulee siitä, miten tietojen siirtelyä ja käyttöä säännellään globaalissa verkostoissa.
• Sääntely: Tiesitkö, että Facebookin käyttöehdoissa on erikoispykälä saksalaisille?
• Tuoreimpana DATA-kontroversiona Facebookin kuvatägäys, kasvojentunnistus, ollaanko siinä jo laittoman henkilötiedon julkaisemisen kanssa tekemisissä?

Identiteetti

• Onko kaikilla suomalaisilla tänä päivänä henkistä liikkumatilaa esiintyä oman ammattikuntansa edustajana netissä?
• Verkkominän ilmentymät ovat määrämuotoisia ja siksi helposti vertailtavissa. Sosiaalisen median myötä on syntynyt massiivinen mainemittauksen liiketoiminta.
• Henkilöbrändin  nettinäkyvyys, suosio, on tietysti aivan eri asia kuin todellinen vaikutusvalta.

Maine

• Maine on se kuva henkilöstä tai organisaatiosta, joka sen lähipiirillä tai asiakkailla kokemukseen perustuen on.
• Mainetta ei voi luoda annetuilla lupauksillla, vaan vasta lupausten lunastamisella. Maine ansaitaan teoilla, sanovat aiheesta monta  kirjaa kirjoittaneet Pekka Aula ja Jouni Heinonen.
• Hyvämaineinen henkilö tai organisaatio voi luottaa siihen, että jos tulee paha paikka, on mahdollisuus korjata virheensä ja jatkaa (suhdetta). Jos ei ole minkäänlaista luottamuspääomaa, on suhde hataralla pohjalla.
• Yksi konkreettinen esimerkki siitä, mitä hyvä maine voi tuoda tullessaan, on asteittainen vaikutuspiirin laajentuminen.  Kun verkostoissa tiedetään, millaisia asioita seuraat ja mistä olet kiinnostunut, sinut saatetaan kutsua mukaan sellaiseen keskusteluun jota et olisi itse huomannut. Pingaaminen on tuttua jo muinaisesta irkistä ja rutiinia muissakin sosiaalisissa verkostopalveluissa.

Ajoitus

• Ajoitus ratkaisee tuotteiden ja palvelujen menestymisen. Esimerkiksi media-alalla Sanoma on osoittanut edelläkävijyyttä  - Nyt-liite lanseerasi vuonna 2002 nettipäiväkirjat, mutta ei niistä monikaan silloin innostunut. Sanomilla tehtiin 90-luvun lopussa Webortaaseja, mutta niille ei ollut vielä maksajia kun mainostajat eivät olleet siirtyneet verkkoon.
• Digitaalisen maailman edelläkävijän on osattava säädellä omaa innostumistaan, ettei käy niin, että on polttanut loppuun oman innostuksensa ja siinä vaiheessa, kun valtavirta, myöhäiset omaksujat innostuvat netin mahdollisuuksista.
• Pitkän hännän takia verkkosisältöjen tuottamistakin voi pitää investointina. Kirjoitan jotain blogiin tänään ja kolmen vuoden kuluttua voi tulla tilanne että se on tosi arvokas linkki ja tuo jonkun odottamattoman hyödyn, tai kontaktin.

Luottamus

• Hyvämaineisilta verkkopalveluilta odotamme, että noudattavat lakeja. Ovatko lait ajan tasalla, ja voidaanko ne pitää sellaisina, tuo mukaan luottamuksen koko yhteiskuntajärjestelmään
• Case: Facebookin kasvojentunnistus – EU:n tietoturvayksikkö nyt tutkii
• Verkossa läpinäkyvyys on osoittautunut oivaksi keinoksi luoda luottamusta. Esimerkiksi Wikipedia-artikkelissa on keskustelusivu, jolla perustellaan artikkelin sisältöä, ja siellä on näkyvillä artikkelin muutoshistoria.
• WOT, Web of Trust, on tuote, joka valjastaa netin käyttäjien arviointivoiman verkkosivustojen maineen selvittämisessä. Suomalainen palvelu julkisti viime kuussa yhteistyösopimuksen Facebookin kanssa Facebookissa jaettujen linkkien tarkistamisesta.

Vertaisaika

• Crowdsourcing – joukkovoimalla talkoissa
• Nettifasilitointi – autettua yhteistyötä
• Avoin vertaistoiminta
• Järjestys ilmentää luottamuksen lisääntymistä ja keskusjohtoisuuden ja kontrollin vähenemistä

diat
http://www.slideshare.net/Tuija/10-sanaa-somesta-sometime2011-keynote-sanaassosiaatiot
assosiaatiot
http://www.flickr.com/photos/tuija/5817959384/in/set-72157626803668231
data
https://docs.google.com/document/d/12DCfsAr6sjqcWNWHUn56d2sTWymQcb5-1Cv1D_6MAps/edit?hl=en_US

Vertaisajan vallankäyttö - repliikkejä Twitter-keskustelusta

Millä houkutella mobiilitalkoisiin?

Vili Lehdonvirta tutkijakollegoineen kirjoitti artikkelin Engaging Social Medias: Case Mobile Crowdsourcing (pdf). Tämä on referaatti siitä.  

Artikkeli tuo joukkoistamisen mobiiliin kontekstiin. Se ehdottaa mobiilia talkoistamis-alustaa, joka käyttäisi hyväkseen vakiintuneita sosiaalisia verkostopalveluja mikrotehtävien teettämiseen. Lisäksi tutkijat ehdottavat teetetyn työn tulosten esittämistä geotagattynä julkisella karttapohjalla. 

Osallistujien aktivoiminen on kriittinen menestystekijä. Tutkijat tarkastelevat kolmea eri lähestymistapaa osallistamisen kannustimiksi. 

1) Pelillisyys
2) Sosiaalipsykologiset mallit
3) Taloudellinen palkitseminen 

Artikkeli määrittelee crowdsourcingin perinteisesti työntekijän tai alihankkijan suorittamien työtehtävien teettämisen ulkoistukseksi suurelle internetpopulaatiolle (viisaille joukoille) avoimella kutsulla. 

Esimerkiksi kaupungeissa ihmisillä on joukkoliikenteen käyttämisen ja yleensä jonottamisen ja odottelun vuoksi runsaasti pirstaleista hukka-aikaa, jonka he yleensä käyttävät merkityksettömin tavoin. Kirjoittajat uskovat, että mobiili joukkoistaminen hyödyttäisi kaikkia tarjoamalla mielekästä tekemistä joutoaikaan. 

Mobiilin joukkouttamisen mahdollistavat kaikkialle levinneet älypuhelimet. Jo keksityt joukkoistamisalustat kuten Amazonin Mechanical Turk vaativat melko monimutkaisen työnkulun uuden tehtävän luomiseksi. Tutkijat esittävätkin mallia, joka hyödyntäisi kännykän parhaita ominaisuuksia ja sosiaalisten verkostopalvelujen kattavuutta. Verkostopalveluissa on jo olemassa jakamisen ja osallistumisen kulttuuri, ja laajat käyttäjäpiirit. 

Mobiilisovelluksia tehtävien luomiseen on jo olemassa. Tehtävät voidaan jakaa tavoitelluille työn tekijöille, vapaaehtoisille osallistujille, eri alustojen kautta (Twitter, Facebook, Mixi jne. sekä sähköposti). Edelleen tulokset voidaan visualisoida esitettäväksi Ushahidin kaltaisilla sosiaalisilla karttatyökaluilla tai Sekai Cameran kaltaisilla lisätyn todellisuuden sovelluksilla. 

UbiAsk hajauttaa työsuosritteiden teettämisen  

Netin käyttäjien osallistaminen on talkoistajalle merkittävä haaste. Artikkelin kirjoittajien osallistamisen tutkimisen välineenä toimii heidän kehittämänsä UbiAsk-järjestelmän prototyyppi.

Käyttäjätutkimukseen värvätyt käyttäjät voivat nopeasti luoda, jaella, suorittaa ja jakaa työnsä tulokset sosiaalisessa mediassa. UbiAsk-järjestelmän välityspalvelin hoitaa liikenteen niin että tehtävät löytävät tekijänsä ja työn tulokset löytävät paikkansa kartalla. UbiAskin avulla hajautetaan siis myös suoritteiden luominen, mikä on merkittävä ero verrattuna olemassaoleviin ratkaisuihin, joissa useimmiten talkootyön teettää yksi taho, organisaatio tai yksilö. 

Osallistumisen kannustimet 

Tarkoituksenmukaisten motivaatiomekanismien suunnittelu on olennainen osa osallistamista. Artikkeli käy läpi kolme pää-lähestymistapaa: pelillisyyteen perustuvat, sosiaaliset ja taloudelliset kannustimet. 

On vaikea suunnitella juuri sopivan helppo/vaikea peli, joka pitäisi talkootyön tekijän mielenkiintoa yllä. Mittareina koukuttavuuteen on pidetty pelin käyttöuseutta ja käyttöaikaa. ESP-peli on lajityyppinsä tunnetuin esimerkki. Sen tarkoituksena on tuottaa metadataa kuviin. 

Sosiaaliset kannustimet ovat laajalti käytössä verkossa. Mainitaan sosiaalinen fasilitointiefekti ja työstä luistelu (loafing). Lääkkeinä edellisen lisäämiseen ja jälkimmäisen välttämiseen: yksilöiden panos kokonaisuuteen tulisi käydä hyvin selväksi, yksilöiden tulee olla tietoisia että muut voivat arvioida helposti heidän panostaan, ja jokaisen osallistujan työn yksilöllistä merkitystä tulisi korostaa. 

Taloudelliset kannustimet voivat olla joko rahapalkkio työsuoritteista, tai muu tekijän arvokkaana pitämä palkkio. Tutkimusten mukaan rahapalkkion  tarjoaminen lisää työn joutuisaa loppuunsaattamista, mutta ongelmaksi voi koitua laadunvalvonta: rahapalkkion maksimoija ei ole välttämättä kiinnostunut työn laadusta, ja saattaa jopa alkaa etsiä keinoja petkuttaa nostaakseen palkkiotaan. 

UbiAsk yhdisti joukon ulkomaisia matkustajia ja paikallisia asiantuntioita (tavallisia ihmisiä). Palkitsemismetodoksi paikallisille eksperteille tehtiin paikkatietoon perustuva mobiilipeli. Kartta oli jaettu kahdeksankulmioihin, joiden hallinta oli mahdollista saavuttaa suorittamalla eniten alueella luotuja tehtäviä. 50 koekäyttäjän motivaatiota tutkittiin soveltamalla edellä mainittuja kannustimia eri ryhmiin. Artikkelissa luvattiin esitellä tammi-helmikuussa tehdyn tutkimuksen tulokset maaliskuisessa konferenssissa Intian Hyderabadissa.

EDIT Tuija: Juuri saamamme tiedon mukaan tuloksia olisi täällä: Artikkeli jossa ensimmäisen laajemman kokeilun tulokset ovat on juuri hyväksytty julkaistavaksi, pre-print versio: http://vili.lehdonvirta.com/files/exec8102/Liu-2011-Drawing-on-mobile-crowds-via-social-media.pdf

Voin olla väärässä ja siksi kuuntelen herkin korvin sinua

Vertaisaika-kirjaa pohjustava keskustelu on ränsynnyt mielenkiintoisiin suuntiin. Eräs juonne Qaikussa lähti liikkeelle kärjistetyistä ajatuksista pomottamisen ja fasilitoinnin eroista. Twitterissä puhuttiin sekä kuuntelemisesta että johtajuudesta ja vallanhalusta. Facebookissa pohdittiin häpeän tunnetta.

Summasin alustavasti käytyä keskustelua Qaikussa:

Edellisestä muotoutui ajatelma siitä, että hyvä yhteisömanageri, nettikätilö tai verkostofasilitaattori asettuu alttiiksi ja hänen on siedettävä asemansa mukana tuoma tilanne, jossa hänen ei ole viisasta olla aina puolustamassa omia mielipiteitään, koska niin tehdessään hän joko sulkee erimielisten suut (meillä on taipumus hakeutua samoin ajattelevien seuraan) tai petaa maaperää leimahdukselle, jossa asiat kärjistyvät).

Yhteisöllisen luovuuspotentian vapauttamisessa on tärkeää antaa riittävän laaja pelikenttä. Yhtenä vaanivana ongelmana on sisäryhmän syntyminen, jolloin itsensä ulkoryhmään tuntevat sulkevat suunsa tai heitä ei kuunnella. Kuitenkin juuri heillä voisi olla tärkeää sanottavaa – sellaista, jolle sisäryhmä on omassa keskinäisessä kehumisessaan tullut sokeaksi.

Maarit Mäkinen kirjoittaa väitöskirjassaan Digitaalinen voimistaminen yhteisöjen kehittämisessä (s. 133): "Vuorovaikutus on kehityksen edellytys niin yhteisök´jen sisällä kuin niiden välillä. Vaikka esimerkiksi internet mahdollistaa vuorovaikutuksen tehokkaammin kuin aiemmat viestivälineet, yhtenä negatiivisena kehityssuuntana voi olla yhteisöjen fragmentoituminen sisäryhmiin ja ulkoryhmiin, samanmielisyyden korostaminen sekä vuorovaikutuksen puuttuminen yhteisöjen väliltä. Yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen puuttuminen voi johtaa näkemysten erilaisuuksien kärjistymiseen ja vihamielisyyteen."

On tärkeää kyetä kuuntelemaan, kuten @peeii:n (Pekka Ihanaisen) Twitterissä kirjoittamat ohjeet viisaasti opastavat: "Kuuntelun haasteet pamahtivat mieleen, kun taas kerran luin Peavya, joka lainaa Kierkegaardia. Miten nää 1-6 menisi vertaisajassa?"
1) kuuntele ihmistä hänen omasta näkökulmastaan; 2) kuuntele ennakkoluulottomasti ja anna kuulemasi tehdä itseesi vaikutus. http://twitter.com/peeii/status/77063862314209280

@vertaisaika 1) kuuntele ihmistä hänen omasta näkökulmastaan; 2) kuuntele ennakkoluulottomasti ja anna kuulemasi tehdä itseesi vaikutus.
— Pekka Ihanainen (@peeii) June 4, 2011

3) ole kärsivällinen, kunnioittava ja suhtaudu toisiin tasa-arvoisesti http://twitter.com/peeii/status/77064228112039937

@vertaisaika 3) ole kärsivällinen, kunnioittava ja suhtaudu toisiin tasa-arvoisesti
— Pekka Ihanainen (@peeii) June 4, 2011

4) aloita sieltä, missä toinen/toiset on/ovat, älä siellä, missä odotat, oletat tai haluat toisen/toisten olevan. http://twitter.com/peeii/status/77064642396037120

@vertaisaika 4) aloita sieltä, missä toinen/toiset on/ovat, älä siellä, missä odotat, oletat tai haluat toisen/toisten olevan.
— Pekka Ihanainen (@peeii) June 4, 2011

5) tule tilanteeseen tietämättömyyden tilassa, anna toisen/toisten opettaa itseäsi http://twitter.com/peeii/status/77065049738452992

@vertaisaika 5) tule tilanteeseen tietämättömyyden tilassa, anna toisen/toisten opettaa itseäsi.
— Pekka Ihanainen (@peeii) June 4, 2011

6) hillitse turhamaisuutesi, tärkeytesi ja tarpeesi pönkittää omaa arvoasi. http://twitter.com/peeii/status/77065254173024256
On toisaalta myös tärkeää ottaa kantaa, kuten @Ile mainitsi isänsä neuvoneen:

@vertaisaika 6) hillitse turhamaisuutesi, tärkeytesi ja tarpeesi pönkittää omaa arvoasi.
— Pekka Ihanainen (@peeii) June 4, 2011

"Faijani on joskus sanonut, että kasvattaminen on kannanottoja ympärillä tapahtuviin asioihin. Näin syntyy kuva, mikä on oikein/väärin, mihin kannattaa pyrkiä jne. Ehkä jotain samanlaista ideologiaa voisi soveltaa myös johtamisessa, vaikka sitä ei kasvattamiseksi sanotakaan."

Jos yrittää olla myötäsukaa kaikkien kanssa, ei synny todellista keskustelua. "Voin olla väärässä." Miten vaikea onkaan omaksua asenteenaan tuo lähestyminen eli tehdä nähtäväksi, miten asian ymmärtää, miten siihen suhtautuu, missä näkee toivottavan etenemissuunnan, MUTTA silti on herkkänä sille, miten muut argumentoivat, mitä mieltä muut ovat ja millaisia vaihtoehtoja muut kehittävät.

Tämän projektin verkkopaikkojen rakentaminen

Kuvaus tämän kirjaprojektin joukkouttamisesta nettiin. Sopii myös
esimerkiksi hankkeen verkkoläsnäolon toteuttamiseen. Hyvin lyhyesti
muistiinpantu junamatkalla... tai no lyhyesti, askeleita on monta,
mutta kun ympäristöt ovat tuttuja, perustamisen hoitaa päivässä.

LÄHTÖKOHTA
Tekijät, idea, alustava sisältö, aikataulu, työnjako, tekijöiden
profiilit netissä, ainakin Twitter, Facebook, Qaiku, LinkedIn, kevyt
suunnitelma nettinäkyvyydestä ja mitä netissä on tarkoitus tehdä:
tavoitteita pitää olla, ei pelkkää yleistä hengailua ja pörinää.
Meillä tavoitteena jalostaa raakiletekstejä netitse, saada uusia
näkökuomia, kuulla, millaisten asioiden kanssa ihmiset painivat,
saalistamme hyviä caseja, kuulostelemme, onko oppaalle todellista
kysyntää ja toki myös varmeistelemme, että kysyntää syntyy, tutkaamme,
onko muita vastaavia projekteja meneillään, kohdennamme ja rajaamme
omaa tuotostamme.

TYÖNIMI
Työnimen täytyy toimia netissä, vaatimuksina: sopii domainiksi (ei
varattu, mielellään ei ääkkösiä ja jos ääkkösiä ei huvittava kun
muunnetaan ääkkösettömäksi, ei pitkä ja moniosainen), helppo muistaa,
eduksi, jos Google ei löydä runsaasti kilpailevaa sisältöä, nimen
keksimisen voi talkoistaa nettiin (ks. aiempi blogikirjoitus
aiheesta), tässä tapauksessa Vertaisaika syntyi maanantaina netitse
vähän eri tarpeeseen, sana maistui, siitä keskusteltiin työpalaverissa
keskiviikkoiltana ja torstaina oli domain hankittu. Kun hyvä nimi
löytyy, kannattaa olla nopea. Ja muistaa myös aina antaa kunnia sille,
jolle se kuuluu. Hyviä nimiä ei noin vain joka päivä keksitä, joten
Vertaisaika ja Vesa Ilola, kiitos! Kirjan kohdalla työnimi ja
lopullinen nimi eivät välttämättä ole sama.

TUNNUSKUVA
Tunnuskuva, jota käytetään kaikissa verkkopaikoissa, kuvaa asiaa, voi
olla myös symbolinen, pelkistetty, toimii 70x70 px koossa. Tähdellistä
myös, että kuvaan on täydet oikeudet: tässä tapauksessa kuvassa oli
henkilöitä, kaikilta pyydettiin lupa kuvan käyttämiseen. Tunnukseen
liittyen voidaan myös miettiä layoutien värimaailmaa. Minimalismi ja
selkeys ovat valtteja, jokin juju ei ole pahitteeksi. Nettivirrassa
silmäilijälle erottuva tunniste helpottaa poimintaa. Tunnuksia ei
kannata juuri vaihdella, joten olisi hyvä osua heti kättelyssä
käyttökelpoiseen.

VERKKOPAIKAT: HUBI ELI KOTIPESÄ
Tärkeää perustaa yksi keskuspaikka, hubi, tässä tapauksessa
www.vertaisaika.fi, josta löytyy perusinfo, linkit ja infovirta
kaikista muista verkkopaikoista. Hubi voi olla myös wikisivu tai
blogin sivupalkki tai blogin taustasivu.

Koska ihmiset eivät nykyisin seuraa yhtä ja samaa verkkopalvelua, on
tyydyttävä siihen, että käytetään kaikkia keskeisiä verkkopalveluita,
joita kohderyhmä käyttää. Eri reittejä pitkin tavoitetaan vähän eri
tyyppisiä toimijoita ja saadaan ympäristöstä riippuen eri tyyppistä
saalista. Keskeiset verkkopalvelut tässä tapauksessa ovat
Facebook-sivu, Twitter-tili ja hashtag, Qaiku-kanava, blogi (voisi
olla myös wiki, tässä nyt valittiin Posterous-blogi).

VERKKOPAIKAT: GMAIL
Verkkopaikkojen luominen aloitetaan perustamalla projektin oma gmail,
jolla luodaan kaikki muut verkkopaikat (paitsi Facebook-sivu tässä
tapauksessa). Näin projektin nettihallinta on kaikkien käsissä eikä
ole riippuvainen yksilön henkilökohtaisista nettiprofiileista.
Käyttäjätunnukset ja salasanat jaetaan tekijöiden kesken netin
ulkopuolella. Käyttäjätunnusten ja salasanojen luomisessa käytetään
systemaatiikkaa.

VERKKOPAIKAT: FACEBOOK
Facebook-sivu on tällaisissa tapauksissa ryhmää parempi valinta.
Sivusta saa luotua tykkää-laatikon, seuranta ei aiheuta ylimääräistä
sähköpostitulvaa, kuten ryhmässä (toki sähköpostiseurannan voi
poistaa). Facebook-sivun ylläpito jaetaan vetäjäporukalle. 25:n
tykkääjän jälkeen osoitteen saa lyhennettyä. Riittävän
tykkääjävolyymin saaminen alkuun on hyödyksi, sillä kommentoidamäärä
tekee sivusta kiinnostavan.

Facebook-sivun tietoihin lisätään tiiviisti perusasiat sekä linkki
kotipesähubiin. Sivulle on hyväksi lisätä myös muutama aiheeseen
liittyvä kuva.

Tykkää-laatikkoita laitetaan kotipesähubin lisäksi luonteviin
paikkoihin, kuten tekijöiden omille verkkosivuille.

VERKKOPAIKAT: TWITTER
Perustetaan Twitter-profiili ja otetaan käyttöön hashtag, jonka
tallennus avataan heti Twapperkeeperillä (saa nykyisellään yhdellä
Twitter-profiililla kaksi arkistointitilausta ilmaiseksi).

Twitter-profiilikuvaukseen lisätään projektia kuvaava teksti ja
linkitys hubsivulle. Seurantaan vastaavia hankkeita ja poimitaan
seurantaan kaikki seuraajat. Käyttöä voi sujuvoittaa erilaisilla
Twitter-sovelluksilla.

Twitterissä tuotetaan selkeää viestintää. Aloitukseen voi liittyä
useita viestejä, mutta muutoin on varottava floodausta eli
kuormittavaa jatkuvaa tyhjänpäiväistä viestivirtaa: Viestinnän pitää
olla aina seuraajille informaatiota tarjoavaa. Sen pitää avautua myös
tilanteissa, joissa viesti edelleenlähetetään tai sitä katsotaan
Twitterin ulkopuolella; ei siis esimerkiksi pelkkiä lyhennettyjä
linkkejä ilman selitettä tai pelkkiin Twitter-lyhenteisiin perustuvaa
kryptistä viestintää.

VERKKOPAIKAT: QAIKU
Perustetaan Qaiku-kanava. Voidaan luoda myös oman Qaiku-profiilin,
mutta se ei ole välttämätön. Lisätään projektin vetäjät ylläpitäjiksi,
laitetaan kanavakuvaus ja linkitys hubisivulle. Kanavalle tehdään
mielenkiintoisia avauksi. Pingaamalla voi kutsua osallistujia:
pingaaminen tapahtuu Qaikussa, Facebookissa ja Twitterissä lisäämällä
viestiin @käyttäjätunnus.

Jotta Qaiku-kanava alkaa elää, on tärkeää tarjota itse jotain, kuten
tiivistelmiä. Kanavalle voi myös koostaa FB- ja Twitter-virrasta
poimittuja ja jatkojalostettuja teemoja. Qaikussa on mahdollisuus
pidempiin teksteihin. Kuvilla voi myös selkeyttää asioita. Kuvia voi
laittaa myös FB:hen, mutta FB:n käyttöehdot on syytä muistaa: kuvat,
joihin haluaa pitää oikeudet itsellään, on syytä jättää FB:n
ulkopuolelle.

Qaikussa keskusteluketjun aloitusviestit voi lähettää myös Twitteriin.
Jos käyttää aloitusviestissä hashtägiä (meidän tapauksessamme
#vertaisaika), viesti siirtyy automaattisesti Twitterissä projektin
virtaan. Qaikun keskusteluketjuista saa muokkausvalikosta Qaikun oman
lyhennelinkin, jota kannattaa käyttää Twitterissä.

VERKKOPAIKAT: BLOGI
Blogi sopii vähän pidempien kirjoitusten ja tekstinpalasten
julkaisemiseen. Sen tärkeäitä ominaisuuksia ovat kommentointi- ja
levitysmahdollisuudet (syötteet, suositukset, edelleenlähetykset).
Blogissa voidaan myös kommentoida ja jatkokehitellä muualla käytyä
keskustelua sekä dokumentoida itse prosessia.

Blogin sisällöt laitetaan virtaamaan syötteenä kotipesähubiin.
Blogissa pitää olla linkitykset kaikkiin verkkopaikkoihin.
Blogimerkintöjen tagityksillä luodaan sivupalkkiin hakemisto.
Taustasivulle laitetaan perustiedot sekä tietoa projektin
toteuttajista (tämä meillä on vielä tekemättä).

Valitsimme Posterous-blogin (layoutista saa antaa palautetta, voidaan
vaihtaa, jos tämä on hankala lukea, Posterousissa muuten kaikki
leiskat eivät tue kaikkia toimintoja). Posteroussilla on hyvä
mobiililiittymä, ja merkintöjä voi lähettää kätevästi sähköpostilla.
Posterous-blogissa voi julkaista myös helposti audio- ja
videoaineistoa.

VERKKOPAIKAT: TWITTERFEED
Blogin viestivirta on ohjattu Twitterfeedillä automaattisesti
Twitteriin ja Facebook-sivulle. Twitterfeediin lisätyllä
etutunnisteeseella (#vertaisaika blogi) varmistetaanm että virtaavan
viestin lähde avautuu lukijalle ja viestit tallettuvat
Twitter-arkistoon (Twapperkeeper).

VERKKOPAIKAT: GOOGLE ANALYTICS
Google Analyticsiin luodaan projektin yhteisellä Gmaililla oma
profiili projektin verkkosivuja varten ja kutsutaan muut projektin
vetäjät mukaan (vaatii Gmailin). Analyticsin seurannan voi sijoittaa
kotisivulle sekä blogiin. Facebookissa on omat seurantajärjestelmät,
Twitterissä samoin. Qaikun seurantajärjestelmät ovat vähäisiä, eikä
sitä voi seurata Analyticsillä (tämä minun pitää vielä tarkistaa).

VERKKOPAIKAT: SOSIAALISET KIRJANMERKIT (DIIGO)
Aloitetaan myös heti sosiaalisten kirjanmerkkien käyttäminen eli
linkkien säilöminen Diigoon yhteisellä tunnisteella. On tärkeää poimia
viestivirroista heti talteen kaikki linkit, koska viestivirtaa voi
kertyä useamman kuukauden mittaisessa projektissa mittavasti. Kaikki
voivat säilöä linkkejä omilla Diigo-profiileillaan, hakutuloksen
voidaan yhdistää luokittelusanalla, kun se on riittävän uniikki. Voi
olla tarpeen myös määritellä muita luokittelusanoja, kuten tässä
tapauksessa kaksi pääjakoa: crowdsourcing ja falitointi.

VERKKOPAIKAT: KUVANJAKO (FLICKR)
Aloitetaan kuvien kerääminen projektin tunnisteella eli tässä
tapauksessa 'vertaisaika'. Kaikki merkityt kuvat saa samaan
koosteeseen.

HENKILÖKOHTAISET VERKOSTOT
Heti lähtölaukauksessa kannattaa myös tiedottaa omille kavereille ja
verkostoille esimerkiksi blogimerkinnöillä ja linkityksiää omiassa
verkkopaikoissa sekä sähköpostin allekirjoituksessa.

MUU VIESTINTÄ
Palautelomakkeet tms. ovat käyttökelpoisia, Niiden avulla on
mahdolisuus ottaa osaa myös anonyymisti ja ilman kirjautumista.
Lomakkeita käytetään pienempiin ja rajatumpiin teematempauksiin.
Lomakkeita saa luotua helposti Google-dokumenttien lomake-toiminnolla,
josta voi asettaa myös automaattiviestin omaan sähköpostiin
palautetusta lomakkeesta, jolloin lomakkeella lähetettyihin viesteihin
voi myös reagoida ketterästi.

Kommentit:

Tuija Aalto:

Kattava katsaus projektin digitaalisen jalanjäljen kasvattamiseen. Haasteena tuottaa sisältöä kaikkiin kanaviin! #in #vertaisaika 

 

Tarja Ollas:

Hieno setti. Tämän projektin vertaiset löytyvät ja löytävät varmasti noilla. Entä, jos casena olisi ollut sellainen, että vertaiset ovat anonyymillä keskustelupalstalla? Miten olisitte hoitaneet sen?

 

Anne Rongas:

Nettijalanjäkien seurannassa Google Allerts (eli Google-ilmoitukset) on hyvä apulainen. Torstaina Vertaisaika ei tuottanut kuin 6 tulosta, tänään eli kahden päivän kuluttua tuloksia on 1160. http://www.google.fi/alerts/

 

Jussi Linkola:

Mainiota jaottelua! Itse haluaisin kokeilla ja toivoisin olevan mahdollista luoda nettipresenssiä ilman tuota projektin omaa gmail-tunnusta... Eli jotenkin pystyä tuottamaan yhtenäinen näkyvyys osallistujien olemassa olevia tilejä ja niiden yhdistelmiä hyödyntäen... 

 

Anne Rongas:

Tuosta projektin Gmailista: sen perustelu on, että ihmiset saattavat vaihtua ja henkilökohtaisilla tileillä luodut nettiprofiilit ovat aina henkilökohtaisia. Silti lähes kaikissa paikoissa voimme esiintyä omalla naamallamme eli esim. tässä blogissa me kaikki kolme olemme ylläpitäjiä, samoin Qaiku-kanavalla, Twitterissä puuhataan enemmän hashtagillä kuin projektin profiililla. Projektin Gmail on edelleenlähetettynä eli siellä tililläkään ei juuri tarvitse vierailla. Tämä oppi tuli aikanaan siitä, kun Sometun Ning, jonka suosiota ei osattu ennakoida, perustettiin Venäläisen Villen henkilökohtaisella Ning-profiililla. Ning ylläpidossa on joitakin asioita, joita van perustaja voi hoitaa. Henkilökohtaisen profiilin siirtäminen toiselle on melko mahdotonta.

 

Jussi Linkola:

Anne: I see your point :)

Vertaisajankuva

Profiilikuva, jota käytämme vertaisajan nettisivuilla, on otettu vuosi sitten Sometime2010-laivajatkoilla. Kuvassa ovat mukana netitse toisiinsa tutustuneet Oskari Uotinen Kuopiosta, Benny Tulirinta Helsingistä, Pauliina Mäkelä Lempäälästä ja Eero Leppänen Rovaniemeltä.

Internet mahdollistaa paikan rajojen ylittämisen. Ihmiset voivat löytää yhteisiä nimittäjiä toimintatapojen, harrastusten, työn, oppimisen, arvojen tai monen muun kautta. Suomi pienenä ja erikoisena kielialueena synnyttää suuressa maailmankylässä oman tutun korpikolkan. Netitse tutustumiselle noviisilla on varmasti suuri kynnys, mutta ensimmäisen askeleen jälkeen yhteisen nimittäjän löytyessä kontaktin luominen on kohtuullisen vaivatonta.

Monet nettiverkostoissa (Jaikussa, Qaikussa, blogosfäärissä, Facebookissa, Sometussa, Ystäväyrittäjissä ja muissa) toisiinsa tutustuneet mainitsevat usein nettituttavuuden madaltavan naamakkaistapaamisessa keskustelun avaamista. Ollaan vähän kuin samaa heimoa, meikäläisiä.

Vertaisuus sosiaalisen tai yhteisöllisen median aikana liittyy kiinteästi jakamiseen ja yhteistuottamiseen. Ihmiset jakavat ajatuksiaan, verkkolöytöjään, tietojaan, tapahtumamuistutuksia. Yhteistuottamisella syntyy muun muassa informaatiokokoelmia, tekstejä, esityksiä, tutkimuksia, verkko- ja maatapahtumiin, jopa elokuvia.

Vertaisuus liittyy myös arvoaseman vähäiseen vaikutukseen. Sosiaalisen median foorumeilla kohdataan samaan tapaan kuin saunan lauteilla. Osa toimijoista tietää toistensa taustat, osa ei tiedä, osa tulee tunnetuksi vähin erin. Pääsääntöisesti arvostus ja asema liittyvät siihen panokseen, jota henkilö antaa nettiverkostolle. Tämä luottamus- ja arvostuspääoma kertyy vuosien myötä. Siksi myös sosiaalisen median hyödyntäminen markkinoinnin väylänä on hankalaa. Sosiaaliseen mediaan voi toki rynnätä hengailemaan nopeasti, mutta ilman omaa ainakin tietyssä mitassa pyyteetöntä jakamista ei voi saavuttaa luottamusasemaa. Siis teot ratkaisevat, ei se, mitä edustaa, vaikka tottahan silläkin on merkityksensä.

Perinteinen yhteistoiminta on perustunut vastavuoroisuuteen henkilöiden kesken: minä autan sinua ja sinä autat minua eli vaihdamme apua. Vertaisajan verkostoissa minä jaan verkostolle ja saan siltä enemmän kuin annan, kuten Heikki Hallantie kiteytti Sometime2010-tapahtumassa. Verkostossa vaihdanta ei siis mene päikseen ja hyötykin jakautuu suurelle joukolle.

Yllä oleva kuva muistuttaa itseäni myös vertaisajalle ominaisesta erilaisuuden ja persoonallisuuden voimasta sekä huumorista ja leikkimielisyydestä. Yhdistämällä erilaisuutta pääsemme suurempaan diversiteettiin mahdollisten maailma laajenee. Suomalaiselle yhdistystoiminnalle on ollut tyypillistä kokoontua muiden samanlaisten kanssa olemaan yhdessä samaa mieltä. Parhaimmillaan someverkostoissa erilaiset kokoontuvat täydentämään toisiaan.

Kutsun Oskarin, Bennyn, Pauliinan ja Eeron täydentämään omalla tarinallaan vertaisajankuvaa. (Kuva ja sen editointi meikäläisen tekosia.)

Kommentit

Eero Leppänen:

Vertaisaika alkoin muuttaa elämääni jo vuonna 2005 tai jotain. Silloin tärkeäksi asiaksi elämääni tuli blogiyhteisö, jossa vaikutti kaksi tämän kirjan kirjoittajaa. Ihmisiä joihin minulla oli elävä yhteys, mutta joita en koskaan tavannut.

Muutaman vuoden päästä blogiyhteydet realisoituivat. Tämän kuvan tarina on siltä ajalta kun universumi räjähti: tapasin teidätt kaikki ja maailma oli laajentunut twitterin ja facebookin kautta lisää.
<<samalla>
Tämä kuva ja siihen liittyvät ihmiset ovat tärkeitä. Ja myös se ajatus, jota vertaisaika-ajatus siihen liittää. 

 

Tuija Aalto

Vertaisajan ajanlaskun alku sijoittuu itsellänikin tiiviisti blogiskeneen, johon liityin 2005. Joillekin sitä on taatusti ollut nyysseistä ja irkistä lähtien. Vertaisaika antaa kivan uuden näkökulman väsyneeseen "sosiaalinen media" sanapariin verrattuna. Kai jo siksi että aika on isompi asia kuin media, ja termi jota ei "omista" kukaan. 

 

Oskari Uotinen

Vertaisaika, mikä mahtava termi!

 

Minulle, työelämäni alkumetreillä, suomalainen tuohon aikaan (2009 syksy) vielä pienehkö Twitter-heimo, oli tärkeä taatusti monella tapaa ammatillisen identiteetin kehittymisestä itseluottamuksen saamiseen ja jopa esiintymispelosta pääsemiseen.

Naamakkain tapaamisen helppouteen nettikontaktien kanssa yhdyn täysin. Yhteiset kiinnostuksen kohteet ja muut yhteiset nimittäjät osaavat olla merkityksellisiä luomaan yllättävänkin syviä sidoksia ihmisten välille.

Kumpikaan vuorovaikutuksen kanava, lihamaailma tai some, ei ole vastakkaisia. Molemmissa on etunsa ja molemmat täydentävät toisiaan: suhteet syvenevät IRL ja antavat taasen uusia ulottuvuuksia myös verkkokeskusteluille.

Jakamisen kulttuuri on vielä ihan oma lukunsa, jota haluan kommentoida lyhyesti. Minä pyrin luomaan omalta osaltani jakamisen ja avoimuuden ilmapiiriä, mutta myös uutta uskallusta pistää itseä likoon. Nimittäin perinteisten vallan ym. lisäksi jakamisen esteenä näen olevan uskalluksen: keskeneräisiä ajatuksia ei uskalleta asettaa kommentoinnille avoimiksi, vaikka siinä piilisi suuri voimavara.

SoMeTime2010, hienoja muistoja! Tavataan taas 10. - 11.6!

Yhteisen päämäärän hahmottamisen hitaus

Kirjoitin ja kuvitin vuonna 1998 Maaseudun sivistysliitolle kirjan Kasvukohtia – Maaseudun ryhmät oppivat. Alla oleva kuva on mainitusta kirjasta. Laumanjohtajaksi itsensä kokeva ei aina saa joukkoja mukaan. Joskus laumanjohtajan ratkaisu on alusta lähtien aivan oikea, mutta etenemistapa väärä.

Oppaissa ja johtajuusopeissa neuvotaan sitouttamaan. Vierastan sitouttamis-sanaa, sillä se sisältää keskusjohtoisuuden vivahteen ja vähäisen liikkumatilan. Peter Sengen The 5th Dicipline -teoksessa käyttämä metafora samaan suuntaan kulkemisesta on miellyttävämpi. Yhteisen suunnan löytäminen vaatii vuorovaikutusta ja keskinäistä huomiointia. Suunta ei löydy hetkessä. Fasilitoinnin taidokkuutta on juuri kyky saada tavoitteellisesta ryhmästä esiin yhteinen suunta ja sitten mahdollistaa eri tavoin yhteiseen suuntaan kulkeminen.

Kokemus osallisuudesta sisältää kuulluksi tulemisen. Freiren dialogipedagogiikka ja sosiaalipedagogiikan tulokulma korostavat sosiokulttuurisen kentän moniäänisyyttä, osallistujan uskallusta kyseenalaistaa valmiita totuuksia, omakohtainen ote toimintaan, kommunikointi ja reflektointi ja laajemman kehyksen tiedostaminen. Valtautuminen ja voimistuminen ovat sanoja, joilla suomeksi on kuvattu sisäisesti ohjautuvaa, omaehtoista ja yhteisöllistä toimintaa.

Mahdollistava toiminta, olipa toteutusfoorumi mikä tahansa, on hienoviritteistä toimintaa. Pienillä teoilla tai tekemättä jättämisillä voi vaikuttaa paljon. Leena Kurjen kirja Sosiokulttuurinen innostaminen (Vastapaino 2000) ja Maarit Mäkisen väitöskirja Digitaalinen voimistaminen paikallisten yhteisöjen kehittämisessä (Tampereen yliopisto 2009) kuvailevat monipuolisesti sosiokulttuurisen mahdollistavan, innostavan ja voimistavan toiminnan piirteitä.

Mäkinen (s. 134) listaa mm. neljä tärkeää asiaa, joita kannattaa miettiä, kun pyritään tukemaan verkkovälitteisesti yhteistoimintaa sivuun jättämistä välttäen:

• infomaatiota jaetaan, ei väin lähetetä yksisuuntaisesti,
• kannustetaan erilaisten näkemysten julkaisemista,
• edistetään tasa-arvoista keskustelua,
• lisätään vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Miten näitä asioita voidaan toteuttaa käytännössä nettifoorumeilla ja erilaisissa palveluissa? Hyviä tai huonoja esimerkkejä?