Vertaisajankuva

Profiilikuva, jota käytämme vertaisajan nettisivuilla, on otettu vuosi sitten Sometime2010-laivajatkoilla. Kuvassa ovat mukana netitse toisiinsa tutustuneet Oskari Uotinen Kuopiosta, Benny Tulirinta Helsingistä, Pauliina Mäkelä Lempäälästä ja Eero Leppänen Rovaniemeltä.

Internet mahdollistaa paikan rajojen ylittämisen. Ihmiset voivat löytää yhteisiä nimittäjiä toimintatapojen, harrastusten, työn, oppimisen, arvojen tai monen muun kautta. Suomi pienenä ja erikoisena kielialueena synnyttää suuressa maailmankylässä oman tutun korpikolkan. Netitse tutustumiselle noviisilla on varmasti suuri kynnys, mutta ensimmäisen askeleen jälkeen yhteisen nimittäjän löytyessä kontaktin luominen on kohtuullisen vaivatonta.

Monet nettiverkostoissa (Jaikussa, Qaikussa, blogosfäärissä, Facebookissa, Sometussa, Ystäväyrittäjissä ja muissa) toisiinsa tutustuneet mainitsevat usein nettituttavuuden madaltavan naamakkaistapaamisessa keskustelun avaamista. Ollaan vähän kuin samaa heimoa, meikäläisiä.

Vertaisuus sosiaalisen tai yhteisöllisen median aikana liittyy kiinteästi jakamiseen ja yhteistuottamiseen. Ihmiset jakavat ajatuksiaan, verkkolöytöjään, tietojaan, tapahtumamuistutuksia. Yhteistuottamisella syntyy muun muassa informaatiokokoelmia, tekstejä, esityksiä, tutkimuksia, verkko- ja maatapahtumiin, jopa elokuvia.

Vertaisuus liittyy myös arvoaseman vähäiseen vaikutukseen. Sosiaalisen median foorumeilla kohdataan samaan tapaan kuin saunan lauteilla. Osa toimijoista tietää toistensa taustat, osa ei tiedä, osa tulee tunnetuksi vähin erin. Pääsääntöisesti arvostus ja asema liittyvät siihen panokseen, jota henkilö antaa nettiverkostolle. Tämä luottamus- ja arvostuspääoma kertyy vuosien myötä. Siksi myös sosiaalisen median hyödyntäminen markkinoinnin väylänä on hankalaa. Sosiaaliseen mediaan voi toki rynnätä hengailemaan nopeasti, mutta ilman omaa ainakin tietyssä mitassa pyyteetöntä jakamista ei voi saavuttaa luottamusasemaa. Siis teot ratkaisevat, ei se, mitä edustaa, vaikka tottahan silläkin on merkityksensä.

Perinteinen yhteistoiminta on perustunut vastavuoroisuuteen henkilöiden kesken: minä autan sinua ja sinä autat minua eli vaihdamme apua. Vertaisajan verkostoissa minä jaan verkostolle ja saan siltä enemmän kuin annan, kuten Heikki Hallantie kiteytti Sometime2010-tapahtumassa. Verkostossa vaihdanta ei siis mene päikseen ja hyötykin jakautuu suurelle joukolle.

Yllä oleva kuva muistuttaa itseäni myös vertaisajalle ominaisesta erilaisuuden ja persoonallisuuden voimasta sekä huumorista ja leikkimielisyydestä. Yhdistämällä erilaisuutta pääsemme suurempaan diversiteettiin mahdollisten maailma laajenee. Suomalaiselle yhdistystoiminnalle on ollut tyypillistä kokoontua muiden samanlaisten kanssa olemaan yhdessä samaa mieltä. Parhaimmillaan someverkostoissa erilaiset kokoontuvat täydentämään toisiaan.

Kutsun Oskarin, Bennyn, Pauliinan ja Eeron täydentämään omalla tarinallaan vertaisajankuvaa. (Kuva ja sen editointi meikäläisen tekosia.)

Kommentit

Eero Leppänen:

Vertaisaika alkoin muuttaa elämääni jo vuonna 2005 tai jotain. Silloin tärkeäksi asiaksi elämääni tuli blogiyhteisö, jossa vaikutti kaksi tämän kirjan kirjoittajaa. Ihmisiä joihin minulla oli elävä yhteys, mutta joita en koskaan tavannut.

Muutaman vuoden päästä blogiyhteydet realisoituivat. Tämän kuvan tarina on siltä ajalta kun universumi räjähti: tapasin teidätt kaikki ja maailma oli laajentunut twitterin ja facebookin kautta lisää.
<<samalla>
Tämä kuva ja siihen liittyvät ihmiset ovat tärkeitä. Ja myös se ajatus, jota vertaisaika-ajatus siihen liittää. 

 

Tuija Aalto

Vertaisajan ajanlaskun alku sijoittuu itsellänikin tiiviisti blogiskeneen, johon liityin 2005. Joillekin sitä on taatusti ollut nyysseistä ja irkistä lähtien. Vertaisaika antaa kivan uuden näkökulman väsyneeseen "sosiaalinen media" sanapariin verrattuna. Kai jo siksi että aika on isompi asia kuin media, ja termi jota ei "omista" kukaan. 

 

Oskari Uotinen

Vertaisaika, mikä mahtava termi!

 

Minulle, työelämäni alkumetreillä, suomalainen tuohon aikaan (2009 syksy) vielä pienehkö Twitter-heimo, oli tärkeä taatusti monella tapaa ammatillisen identiteetin kehittymisestä itseluottamuksen saamiseen ja jopa esiintymispelosta pääsemiseen.

Naamakkain tapaamisen helppouteen nettikontaktien kanssa yhdyn täysin. Yhteiset kiinnostuksen kohteet ja muut yhteiset nimittäjät osaavat olla merkityksellisiä luomaan yllättävänkin syviä sidoksia ihmisten välille.

Kumpikaan vuorovaikutuksen kanava, lihamaailma tai some, ei ole vastakkaisia. Molemmissa on etunsa ja molemmat täydentävät toisiaan: suhteet syvenevät IRL ja antavat taasen uusia ulottuvuuksia myös verkkokeskusteluille.

Jakamisen kulttuuri on vielä ihan oma lukunsa, jota haluan kommentoida lyhyesti. Minä pyrin luomaan omalta osaltani jakamisen ja avoimuuden ilmapiiriä, mutta myös uutta uskallusta pistää itseä likoon. Nimittäin perinteisten vallan ym. lisäksi jakamisen esteenä näen olevan uskalluksen: keskeneräisiä ajatuksia ei uskalleta asettaa kommentoinnille avoimiksi, vaikka siinä piilisi suuri voimavara.

SoMeTime2010, hienoja muistoja! Tavataan taas 10. - 11.6!